Milloin sinä viimeksi keulit isolla kirkolla polttopuut tarakalla ?
Herää tietysti kysymys, että miksi ihmeessä joku pyöräilisi polttopuut tarakalla ympäri Helsinkiä. Syitä moiseen tempaukseen ei kannata kovin kaukaa hakea, riittää kun katsoo peiliin. Peilistähän näkyy keski-ikäistyvä saunahullu suomalainen mies, jolla on juuri syntymäpäivä ja pyörässä lukee Fillarihemmo.
Jos parikymmentä vuotta sitten synttäreitä vietettiin villisti kaveriporukan kanssa ruotsinlaivalla, niin nyt 41 vuotta täyttäessä tuntuu luontevalta viettää syntymäpäivää töistä lintsaten ja pyöräillä Helsinkiin polttopuut tarakalla.
Muutaman kerran vuodessa on tapana viettää Helsinkipäivää pyöräillen. Kun aamulla lähtee Järvenpäästä, niin illalla on jo takaisin. Ensimmäisen kerran vietin Helsinkipäivää pyöräillen vuonna 2014 ja hämmästyin kuinka hyvin siellä pääsee liikkumaan pyörällä ja kuinka paljon siellä on myös nähtävää. Autolla sen sijaan Helsingissä ei näe kuin liikennevaloja ja jonoja jonojen perään, aina ollaan jonottamassa johonkin, mutta toisaalta siinähän suomalaiset on erittäin hyviä. Varmaan samasta syystä tuhannet maastopyöräilijät lähtevät joka vuosi jonottamaan Tahkolle Kinahmin nousuja.
Järvenpäästä lähtiessä sinitakkinen mies meni sähköpyörällä ohi ja tokaisi: ”Ai sulla on saunapuut mukana?” Mistähän mahtoi tietää, että olen just nimenomaan saunaan menossa!Keski-ikäistyvä mies Haltialan maatilalla Vantaan Tammistossa.PK-lenkkihän tarkoittaa suomeksi pullakahvilenkkiä ja se sopii allekirjoittaneelle vallan hyvin. Eteläsuomessa talvi tehdään nykyään kuorma-autolla.Suomi on hiihtokansa ja metsään viedään lunta vaikka autolla.Kerrankos sitä nyt Paloheinän mäkeä ylös pääsee ajamaan polttopuut tarakalla, haha.Kovin mukavaa tämä talvipyöräily Kaivopuistossa.Synttärisankari kohteessa! Sompasauna 4ever!
Pulahdus mereen ja sitten kotimatkalle.
Paluumatkalla näkyi naisia rannalla.Heti kun tarakalla taakka kevenee, niin on joku mystinen taito päätyä ties minnekä risukkoon tunkkaamaan pyörää.Kaikenmaailman sekoiluihin ja sakkolenkkeihin meni niin paljon aikaa, ettei evästauolle raaskinut enää pysähtyä. Eväät tuli syötyä pyörän päällä.Päivän toiset pullakahvit tapahtui Talman laskettelurinteen kahvilassa. Matkalla näin Henrin, joka oli käynyt sähköpyörällä lumilautailemassa itkuhälytin taskussa, muksu kärryssä päiväunilla. Nerokasta.Omalla kohdalla parasta pyöräilyä on se, kun aamulla lähtee kotoota ja illalla tulee takaisin.
Jani ”Fillarihemmo” Kääriäinen, maastopyöräilijä since 2013
