Muistoja Tahkolta
Ajokoulun kautta ilman maastopyöräilykokemusta matkaan lähtenyt Janne Hallikainen kertoo, kuinka välttää jugurttien puhaltaminen pientareelle.
Ehdottomasti mieleenpainuvin Tahko muistoni on vuodelta 2010, jolloin olin juuri hankkinut ensimmäisen maastopyöräni muutamaa viikkoa ennen Tahkon kisaa, enkä omannut pienintäkään kokemusta kestävyysurheilusta. Alla oli noin 50 km ajoa suoralla hiekkatiellä, joten ei muuta kuin 26-tuumainen Radon volkkarin konttiin ja soitellen sotaan kohti Savoa! Ilmoittautuminen oli luonnollisesti 60 km matkalle, sillä olin kuullut sen olevan Tahkon MTB:n päämatka.
Kiitos Tahko MTB:n ajokoulun, sain kuulla, että iskunvaimentimiin voi laittaa ilmaa paremman ajotuntuman saavuttamiseksi! Renkaat oli toki pumpattu kolmeen bariin, joita niin ikään hieman säädettiin ajokoulun maasto-osuudella. Oli hienoa huomata, miten paljon täysin aloittelija sai teknistä ja taktista apua ennen varsinaista koitosta, unohtamatta herkullista marjapiiraita, joita oli tarjolla.
Kisa-aamuun herättiin ajoissa, sillä pitihän ehtiä syömään mahdollisimman paljon ennen pitkää koitosta. Taisi keskittyminen herpaantua ajokoulun ravintoluennon aikana, sillä tuo suursyömärin taktiikka osoittautui toimimattomaksi jugurtin roiskuessa kaaressa suusta ulos jo kisan alkutaipaleella.
Kinahmi1 tunkattiin leppoisasti ylös ja nousun päällä kauhukseni huomasin eturenkaan olevan täysin tyhjä! Renkaanpaikkaamisesta ei luonnollisesti ollut lainkaan kokemusta ja sisuri vaihtui varovaisten arvioiden mukaan noin 30 minuutissa. Jos joku olisi tuossa kohtaa kysynyt jotain litkusta, olisin kyllä luullut kyseessä olevan jonkun kisajuoman, joka odottaa maalikaaren alla uurastuksesta selvinneitä.
Loppumatka sujui ilman suurempia kommelluksia huoltopisteiden antimista ja aurinkoisesta säästä nauttien. Toki muutama kerta tuli kellahdettua kyljelleen matkan varrella. Maalilinja ylittyi ajassa 6:37:32 sijoituksen ollessa 968. Mitään tavoitteita ei ollut asetettu, kun ei ollut tietoakaan mihin mies on ryhtymässä. Kokemus osoitti, että Tahkosta voi selvitä ilman minkäänlaista maastopyöräilytaustaa ja lajiin tutustumisen voi hyvin aloittaa tästäkin tapahtumasta.
Tuosta hetkestä alkoi lajin harrastus ja kymmenen Tahkoa myöhemmin on maaliin selvitty samalta matkalta alle kolmen tunnin ilman jugurttien puhaltamista pientareelle.
Kirjoittanut Janne Hallikainen