20. Tahko MTB lähestyy – ajokoulun reksin reittikatselmuksen aika

Tahko MTB:n 20-vuotisjuhlatapahtuman lähtölaskentaa käydään jo yhden käden sormissa, joten on aika luoda katsaus tulevan tapahtuman reittiin. Kuten olette saaneet lukea mm. Tahko MTB:n face-sivuilta, aiheutti poikkeuksellisen runsasluminen talvi massiiviset metsätuhot Pohjois-Savossa. Alkukesän suurin ponnistus onkin ollut reitin raivaus, mikä vaati laajaa yhteistyötä metsänomistajien, metsäyhtiöiden ja tapahtumaa toteuttavien sidosryhmien kanssa. Pelkällä ”mies ja saha” linjalla olisi urakka ollut mahdoton. Iso kiitos tulevan Tahko MTB:n mahdollistamisessa kuuluukin kaikille reitinraivaustalkoisiin osallistuneille, kiitos!

Kävin ajamassa reitin läpi viikko ennen juhannusta. Tiedossa oli, että reitti oli pääosin ajettavissa, mutta heinän niittoa, risujen ja tuulenkaatojen raivausta riittää vielä tapahtumaviikollekin. Kesä on ollut superkuiva, joten kosteus ja muta ovat tuskin ongelmana. Lisäksi mietitytti tieto siitä, että reittiä oli möyhentäneet isot metsäkoneet. Voiko reitti olla jopa täysin pilalla?

60 km 2018:

Reitti noudattaa samaa päälinjaa, jota on totuttu polkemaan viime vuodet. Kinahmi 1:n nousuun saakka edetään tuttua pääosin latupohjien ja metsäteiden uraa. Kinahmi 1:n nousussa ja päällä saa esimakua mitä tarkoittaa massiiviset metsätuhot. Metsät ovat muuttaneet muotoaan niin massiivisesti, että tuntee ajavansa aivan uudella polulla (myös näin 20 vuoden ja noin 40 kierroksen kokemuksella). No, jotain tuttuakin löytyy, päällä kulkeva polku tarjoaa edelleen sitä parasta Tahkoa. Suurimpana haasteena oli metsäkoneiden irroittama maa-aines… tomu, jota oli poluilla todella paljon. Toivottavasti menneen viikon sateet ovat sitoneet tätä maa-ainesta (ja näin kuulin tapahtuneenkin) Sitten tullaankin vuoden 2018 suurimman muutokseen, laskuun Kinahmi taakse, ns. Eskolantie lasku. Valitettavasti emme päässeet ponnisteluista huolimatta sopimukseen Kinahmin loppuosan ja laskun raivaamisesta. Meidän piti etsiä vaihtoehtoinen linja Kinahmilta alas. Uusi Huuskon lasku on aikaisempaa laskua selkeämpi ja nopeampi. Laskussa on käytännössä kaksi ajouraa koko laskun ajan, mikä mahdollistaa ohittamisen. Haasteena on nopeus, sillä lasku mahdollistaa todella kovat vauhdit…  ja jos sattuu lähtemään mopo käsistä, voi sattua isosti. Eli tässäkin tulee tunnistaa omat ajotaidot ja mahdollisuus siihen, että kaarteen takana on kaveri nurin tai muuten pysähtynyt.

Kinahmin takana tullaan tielle hiukan eri kohdassa ja tiesiirtymä on lyhentynyt noin kilometrin. Eskolan huolto on muuttunut uuteen pihapiiriin, Lampolaan. Tähän huoltoon poiketaan hiukan reitiltä, mikä kannattaa tunnistaa ainakin jos ajaa kärkipään sijoituksista. Mainittakoon myös, että Kinahmin osuus on lyhentynyt kaikkiaan noin 2,5 km.

Kinahmi 2:n nousu ”Taivaan portaat” mennään tuttuun tyyliin itikoiden ja paarmojen kirittämänä, ja siitä eteenpäin edetään tuttua ja hyväkuntoista reittiä.

Seuraava talven jälkeinen elämys tulee eteen Tuulivaaran huollon jälkeen. Tässä vaiheessa samaan pääuraan ovat liittyneet myös 25 km kuskit. 45 km kuskit ovat olleet pääuralla jo Kalkkiruukin laskusta lähtien.

Tuulivaaran ja Rahasmäen välinen tekninen polkuosuus on ollut laajojen metsätuhojen aiheuttamien raivaustöiden kohteena. Metsäkoneet ovat ajaneet uraa todella paljon. Yllätykseksi tämä väli oli jopa nopeamman tuntuinen kuin ennen. Esimerkiksi notkojen pohjalla olleet kivikot oli tasoittuneet pois. Joku ihmettelikin keskustelupalstoilla, onko reittiä tasoitettu tarkoituksella. Voi toki olla, että vesisateet saavat kivet näkyviin ajan kanssa, mutta nyt tässä oli jonkinlaista uutuudenviehätystä. Itse huomasin että tähän siivuun ei kannata lähteä vanhoihin ajolinjoihin kangistuneena, vaan kannattaa pitää katsetta ylhäällä ja tunnistaa uudet ja nopeammat ajolinjat. Toki tälle välille mahtuu aina pari tuttua märkää kohtaa. Toisen mutalammikon kohdalle on suunniteltu korjaustoimenpiteitä vielä ennen tapahtumaa.

Saavuttuani Rahasmäen tienousun päälle sain itsekin maistaa metsätuhoja. Täällä oli vielä n. 300 m osuus joka oli täynnä kaatuneita puita. Tätä kirjoittaessa juhannuksena on tämäkin osuus raivattu. Sitä en vielä tiedä, mihin kuntoon polku on mennyt metsäkoneiden jäljiltä.

Rahasmäen savotasta selvittyäni oli reitti tuttu ja hyvässä kunnossa aina Tahkon rinteille saakka. Tahkon päällä tehdään pieni ketunlenkki aina Pehkubaarille saakka, mikä lisää kaikkien reittien mittaa noin 1 km.

Tahkon päältä lasketaan alas vuonna 2017 käyttöön otetun huikean loppulaskun mukaisesti, joka sai lopullisen muotonsa vasta viime vuoden tapahtuman jälkeen. Lasku mahdollistaa nopeat ajolinjat bermejä hyödyntäen tai maltillisemman alastulon suuria riskejä välttäen. Ja sitten on jäljellä se paljon kehuttu ja parjattu loppulaskun loppunousu (savolainen ilmaisu). Tämä herätti niin paljon tunteita edellisenä vuonna, että se oli suorastaan pakko pitää reitissä myös tulevassa tapahtumassa… ja oikeasti vaihtoehtoja ei juurikaan ole. Eniten kritiikkiä keräsi loppunousua edeltävä lyhyt metsäosuus ja siitä ajouran ohjautuminen nousuun. Nyt metsäosuus oli jo hyvä leveä ura, mutta nousuun ohjaavaa kallistusta täytyy vielä rakennella. Lisäksi oli ajouralle ilmestynyt iso hiekkakasa hissilinjan ja rinteen väliin. Tämäkin vaatii vielä työstöä enne tapahtumaa.

Loppumatka maaliin saakka edetään tuttua hyväkuntoista uraa.

Loppuyhteenvetona voi todeta, että vaikka Kinahmin loppulasku Eskolaan ”menetettiin”, tarjoaa Tahko MTB vielä hienoja maastopyöräilyfiiliksiä ja sitä tuttua haastetta. Lisäksi reitissä on nyt jotain pientä uuttakin ihmeteltäväksi. Yksi sellainen on runsaslukuiset lehtipuuholvit, kun puut ovat taittuneet reitin päälle.

Tämän kesän uudet ajolinjat luovat pohjan tulevien vuosien ajolinjoiksi, ellei sitten tule eteen vastaavaa metsähässäkkää.

Nähdään Tahkolla!

Terveisin,

Make ”Tahko MTB ajokoulun reksi”

Sijainti

  • Tahko, Sääskiniementie 560, Nilsiä
  • info@tahkomtb.fi
  • 050 321 9714 Hannu