Tahko MTB 20 vuotta: Mies El Granden takana

Tahko MTB:n vahvuus on alusta lähtien ollut, että sitä on ollut järjestämässä intohimoisia ihmisiä, jotka ovat halunneet tehdä rakkaan lajinsa parissa kaikille hyvän tapahtuman. Yksi Tahko MTB:n ensimmäisen vuosikymmenen aktiiveista on Jouko Turunen.

Turunen osallistui ensimmäisenä vuonna itse 60 kilometrille, jonka jälkeen järjestelytehtävät imaisivat mukaansa seitsemäksi vuodeksi.

”Vuonna 2000 olin rivijäsenenä tekemässä asioita, siitä eteenpäin olin kuusi vuotta Hartikaisen Teron kakkosmiehenä tekemässä. Rooli oli sillä tavalla, että minä osasin puhua polkupyörää ja Tero osasi järjestää asioita. Olin keskustelupalstoilla pyöräilijöiden kanssa jutuissa. Silloin raamitettiin periaatteita, jotka tänä päivänäkin ovat voimissaan”, Jouko muistelee.

Hartikainen ja Turunen sekä muut tuolloin keskeiset tekijät tekivät perustavaa laatua olevaa työtä. Turunen sanoi, että vaikka järjestäjät eivät tuolloin mitään 5-vuotissuunnitelmaa tehneetkään, oli tapahtuman mahdollisuudet nähtävissä. Alkuaikoina osallistumismaksu poikkesi merkittävästi totutusta, mutta sillä oli alusta lähtien katetta.

”Huollot, ruokailut ja muu olivat niin ylimitoitettuja siihen, mihin pyöräilijät olivat tottuneet. Kun oli muovimukista totuttu juomaan vettä, he saivatkin vaikkapa ruisleipää, suolakurkkua ja banaania. Euroopasta oli nähty, mitä siellä tapahtumissa on. Jonain vuonna oli vohvelit Rahasmäen huollossa ja vaahtokarkkeja, rahallisesti aika pieniä, mutta osallistuja oli huomioitu”, Jouko muistelee.

Huoltoon satsaaminen oli alusta lähtien tärkeää, kun luotiin tapahtumaa kaikille. Samasta syystä ei palkittu alussakaan vain parhaita, vaan palkinnoista iso osa arvottiin.

”Myös reitin merkitseminen oli Tahkolla ihan toista luokkaa.”

Hän muistaa yhä elävästi, kuinka pieni jännitys oli jokakeväistä silloin, kun reittiä ensimmäistä kertaa kierrettiin talven jälkeen läpi.

”Yhtenä vuonna ensimmäisessä Kinahmin nousussa oli hakkuita tehty ja oksat olivat juuri uran päällä. Teimme kohtuuison urakan, kun löysimme polun sieltä alta. Joka vuosi oli aina yllätys, missä on maansiirtotöitä tehty”, Jouko muistelee hymyillen.

Reitiltä löytyy myös Joukolle itselleen ikuinen Tahko-muisto: reitin viimeinen nousu El Grande.

”Pystyn kirkkain silmin sanomaan, että olen keksinyt nimen! Pitkään ajettiin sitä lenkkiä ja tarkastettiin, onko tapahtunut talven aikana muutoksia. Viimeisellä viikolla mönkijällä olin loppupätkää ajamassa. Kun lähdin nousemaan mäkeä, pähkäilin, että tälle loppunousulle pitäisi keksiä nimi. En tiedä mistä se tuli”, Jouko muistaa jokaisen Tahkolla käyneen tietämästä ja tuntemasta noususta.

Reitillä on alkuvaiheesta lähtien ollut savolaisia kylttejä, kuten ”koplooppa jarruja” ennen viimeistä laskua.

”Tahko on savolainen tapahtuma, ei kasvoton vaan paikkaan sidottu. Olen ylpeä tapahtumasta ja siitä mitä olen sen eteen tehnyt”, Jouko sanoo.

Facebookissamme video-osiossa mös Tuomas Huttusen ja Noora Kanervan Tahko MTB -muistoja, ja lisää muisteluja tulossa….